Uneenpääsylista

Jokin päivä sitten kävi taas niin. Heräsin pikkutunneilla ja jäin valvomaan. Takaisin uneen pääsy ei ottanut onnistuakseen, ei millään. Olo oli jännittynyt eikä muuttunut miksikään, vaikka kävin läpi kaikki tavalliset keinoni varpaiden hieromisesta takaperin laskemiseen. Kun mikään ei auttanut, järkeilin lopulta, että ehkä minun kannattaisi yrittää ottaa selvää siitä, mikä minua oikein vaivaa. Päättelin, että kun kerran olen jännittynyt, jollakin tapaa jännitän itse lihaksiani ja koko olemustani. Ja ajattelin, että sillä tavalla ihminen jännittyy, kun hän pitää kiinni jostakin. Tällä logiikalla ajatellen olisin ehkä vähemmän pinkeä, ja kukaties saisin vielä nukuttuakin, jos päästäisin irti siitä jostakin.

Niin minä sitten neljän jälkeen nousin ylös ja aloin kirjoittaa sadan kohdan listaa otsikolla Päästän irti.

Ensin ajattelin, että tehtävä on ihan mahdoton. En millään keksi sataa asiaa, joista minun todellakin tarvitsee päästää irti. Kymmenen ensimmäistä löytyi kuitenkin helpolla, ja aivan kärjessä oli tietenkin: unen tavoittelusta. Seuraavat kymmenen takertelivat. Mutta sen jälkeen minulla ei yllätten ollutkaan mitään vaikeutta tuottaa sadan irtipäästettävän asian listaa. Yksi asia johti toiseen, muodostui ryppäitä ja nämä taas kuljettivat johonkin toiseen kokonaisuuteen. Vielä vuoteeseen palattuani huomasin uusia irtipäästettäviä asioita. Kauaa en niitä kuitenkaan ehtinyt miettiä, sillä kuinka ollakaan, nukahdin. Ehkä ihan silkkaa uupumustani, sillä kello oli jo viisi. Silti uskon, että unentuloa lopulta helpotti myös mieltä painavien asioitten purkaminen paperille.

Aamulla sitten palasin uteliaana tekemääni listaan. Mitä oikeastaan olin kirjoittanut? En ollut yllättynyt, kun näin että listan teemat hyvin täsmällisesti kuvasivat niitä asioita, jotka ovat olleet mielessäni taka-alalla ja yhä enenevästi myös näkyvillä viime viikkoina. Vähän niinkuin tummat pilvet, jotka hiljalleen kerääntyvät taivaanrantaan. Monista näistä asioista olin jollain tasolla ollut tietoinen, mutta olin työntänyt ne takaisin, koska ei ollut aikaa tai mahdollisuutta paneutua niihin. Minusta on vähitellen tullut monotaskaaja (keksin itse), en pysty tekemään kuin yhtä asiaa kerrallaan. Niin niitä muita asioita tosiaankin joutuu laittamaan jonoon, ja jonossa ne näköjään tekevät temppujaan.

Lista oli siis hyödyllinen siinä, että näin kirkkaasti mitä minulla oikeastaan on mielessäni. Lista kuitenkin osoitti samalla sen, mitä minun tulee tehdä. Koko pitkä irtipäästämisten luettelo tuotti askelkivet, joita myöten kulkien tukaluus helpottaa. Samalla oivalsin, että monesti asioitten eteenpäinmeno vaatii enemmän irtipäästämistä kuin jonkin aktiivista tuottamista. Melkeinpä niin, että esimerkiksi tekstin tuottaminen lähestulkoon huolehtii itsestään, kun vain päästää irti esteistä ja jarruista ja mitä nyt onkaan kasannut tielleen. Ja tästä seuraa, että päästäkseen tekemään sitä, mikä on itselle tärkeää ja oleellista, on todellakin päästettävä irti, luovuttava ja otettava etäisyyttä moneen rakkaaseen kuvitelmaan. Rakkaat kuvitelmat eivät läheskään aina ole niitä valoisimpia haaveita, vaan yhtä lailla voi olla kiinni kaikenlaisissa itseä rajoittavissa luuloissa.

Vielä mietin sitä, miten huomaa mikä lista milloinkin on tehtävä. Näitä ainakin voi kokeilla:

• Tarkkaile mieltäsi: mitä siellä liikkuu? Miten sisäisen puheesi lauseet alkavat? Usein valvottavat ajatukset alkavat jollain versiolla sentyyppisistä ajatuksista, kuin "Minun pitäisi..." tai "Mitä jos...". Molemmat virittävät uhan, ponnistelun ja usein myös avuttomuuden maailmoja. Mitä enemmän koettua uhkaa, sitä enemmän veressä on adrenaliinia, ja sitä vaikeampi on rauhoittua uneen. Ajatukset kannattaa nyhtää päivänvaloon (tai vaikka sitten yölampun valoon), jossa ne suhteellistuvat ja saattavat osoittautua jopa melkoisen vieraiksi todellisuudelle. 
• Kokeile sentapaista loogista päättelyä, jota minä aamuyöllä harrastin: jos kerran olen jännittynyt, niin se merkitsee että pidän jostain kiinni. Sinun teemasi voi olla toisenlainen, mutta yksi yleissääntö pätee: yleensä aina on hedelmällisempää lähestyä ongelmatilanteita sen kautta, mikä on oma osallisuus tilanteessa. Näin siksi, että noin 100% vaikutusmahdollisuuksista kohdistuu omaan ajatteluun, toimintaan ja olemiseen. Muitten ihmisten ja maailman syyttely on yksinkertaisesti hyödytöntä ja usein lisää, ei vähennä jännittyneisyyttä. 
• Kirjoita ensin sivu tai kaksi ihan mitä mieleen tulee. Tajunnanvirran tuottaminen voi hyvin näyttää jonkin kohdan, jota olisikin hyvä penkoa sadan kohdan verran. 

Kävipä mielessä sekin, että pelkästään sadan kohdan kauppalistan kirjoittaminen voisi olla tosi kiinnostavaa!